Pikavisiitti

Kävelin kohti tallia aamuvarhaisella. Onneksi olin laittaut jalkaani pitkävartiset saappaat, sillä lumet olivat sulamassa ja vetttä oli joissain kohdissa yli nilkkojen. ”Yököttävää loskaa”, ajattelin kun litisevä lumimassa roiskui sivuun muodostaen pienen käveltävän uran. Yhä uudelleen ja uudelleen otin uuden askeleen ja kuului uusi lätsähdys, mihin talvi oli kadonnut? Jäljellä oli enää märkiä lumikasoja sekä veden ja loskan täyttämiä teitä. Sumuinen ilma ei paljon mielialaani piristänyt.

Tullessani tallille olin heti paremmalla tuulella. Ulkona oli vielä hämärää mutta erotin silti punaisen tallirakennuksen ja sen edessä tarhat. Sivummalla näkyi kenttä. Siellä ei ollut ketään. Ei kyllä ihmekkään sillä pihalla oli vielä hämärää ja Latu ei ollut varmaan vielä edes saapunut. Itse aamuvirkkuna olin yleensä ensimmäisenä tallilla.

Astuin talliin ja haistoin kuivan puun, heinän ja hevosten lempeän tuoksun. Juuri siltä tallissa kuuluikin tuoksua. Paljon parempi kuin suurten tehotallien hygieeninen haju. Tallissa ei ollut vielä valoja, ainoastaan pieni yövalo, että näkee missä on valokatkaisija. Aivan kuten arvelinkin, olin ensimmäisenä tallissa. Korviini kantautui hevosten vaativia hirnaduksia. Vaikka olinkin ollut tallin kävijä vasta viikon, ne tiesivät jo, että ensi toimekseni veisin niille heinät. Niin tein nytkin, tiputin joka karsinaan sylillisen heiniä. Muut hevoset jaksoivat kiltisti odottaa vuoroaan mutta kärsimätön Kimi yritti tapansa mukaan syödä heinät jo ennenkuin ne ovat karsinassa. Naurahdin tohelolle oripojalle mutta käännyin jo kohti Riinan karsinaa väkirehuannoksen kanssa. Muut hevoset saisivat väkirehun vasta Latun saapuessa, hän kun tunsi niiden ruokalistan paremmin kuin minä.

Samassa hetkessä ovi jo kolahtikin ja hän tuli paikalle. Yhdessä jaoimme nopeasti hevosille ruuat, lakaisimme tallikäytävän ja teimme monia pikkuaskareita, kunnes pollet olivat syöneet. Minä lähdin viemään Riinaa ja Lottaa omaan tarhaansa ja Latu lähti Rommin ja Kimin kanssa muualle. Lotta käveli rauhallisesti vierellä, kun taas Riina nyki ja hyppeli minkä kerkesi ja kaikki mudat ja loskat roiskuivat suoraan päälleni. Kun hevoset olivat turvallisesti tarhassa ja minä turvallisesti sen ulkopuolella olikin aika sanoa heipat Latulle ja lähteä kodin kautta arkiaskareisiin. Iltapäivällä sitten takaisin.