jatkoa edelliseen...
Tullesani kentälle en voinut olla nauramatte edessäni avautuvalle näytelmälle. Kimi laukkasi innoissaan ympäri kenttää ohjien laahatessa maata. Latu taas käveli turpeen peittämänä ja yritti turhaan saada Kimiä rauhoittumaan. Koko tilanne näytti niin sekopäiseltä, että sain hillittömän hepulin ja kesti tovin ennenkuin pystyin keskittymään ja menin auttamaan Latua. Yhdessä saimme Kimin rauhoittumaan ja muutaman rauhallisen kierroksen jälkeen Latu lähti viemään Kimiä kohti tallia. Minä taas nousin Riinan selkään toivoen, etten järjestäisi samanlaista näytöstä.
Päätin tehdä tänään kaiken kunnolla. Halusin onnistua ensimmäisellä kerralla, ja tehdä kaksi oikeaoppista nostoa. Se oli kyllä aika vaikeasta saavutettava tavoite mutta kuitenkin mahdollinen. Lähdin tekemään laajoja kaaria ja ympyröitä käynnissä pitkin ohjin. Tiesin, että kunnon verryttely olisi tärkeää mikäli tahtoisin päästä tavoitteeseeni. Riina kulki eilisen pitkän juoksutuksen jäljiltä melko rauhallisesti mikä oli hyvä. Lisäenergiaa ei tässä kaivattaisi.
Ohjat kerättyäni rupesin tekemään voltteja ja ravailemaan vähän. En vaatinu Riinalta vielä asetusta, saati sitten muotoa. Halusin tehdä yhden asian kerralla kunnolla ja tällä hetkellä korjattava ongelma oli laukannosto. Riina kuitenkin taipui ihan hyvin ilman mitään ohjetta. Se taisi olla tänään hyvällä tuulella.
Tehdessäni Riinan kanssa erilaisia ratsastusradan teitä tuli Latu tarhoilta Lotan kanssa. Riina höristi korviaan kaverin saapuessa. Se yritti tempoa kohti kentän laitaa mutta sain sen pidettyä kurissa kunnes se huomasi Lotankin tulevan kentälle. Siitähän se vallan riemastui! Yhtään ei voinut seistä, vaan kokoajan oli pakko stepata ja yrittää kääntyä toiselle puolelle kenttää. Ajattelin, että Riina ottaisi mallia Lotasta jota piti välillä jopa näpäyttää raipalla mutta turha haavehan se oli. Esitys vain jatkui ja jatkui. Päätin kuitenkin kokeilla laukannostoa.
Pyysin Latua vähäksi aikaa uran sisäpuolelle kävelemään ja ryhdyin valmistelemaan nostoa. Puolipidätteitä, tempon vaihdoksia ja sitten laukka-avut. Onnistui! En olisi ikinä voinut olla onnellisempi. Vaikka laukka olikin täyttä kaahausta vailla mitään rytmiä, puhumattakaan kulmiin menosta, olin saanut Riinan nostamaan laukan. Taputin sitä reippaasti kaulalle ja annoin sen laukata Lotan siirtyessä taaksemme ravaamaan. Siirsin Riinan vielä muutaman kerran raviin ja käyntiin ja sain sekä käynnistä, että ravista hyviä nostoja. Tästä hyvästä Riina ansaitsisi ylimääräisen porkkanan.
Jäähduttelin lopuksi ravissa ja mietin tulevaa. Huomenna harjoittelisin vielä laukannostoja, ihan vain varmistukseksi, että oppi on mennyt perille. Sitten olisi aika opettaa asetukset ja muut härpäkkeet ja lopulta tutustuttaa Riina myös esteisiin. Ne olivat kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa. Päätin elää hetkessä ja nauttia tästä onnistumisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti