Ajanpuutteen vuoksi en ehdi kirjoittaa koko tarinaa tänään.
Pyöräilin tallille hyvillä mielin. Olin saanut edellispäivänä monta onnistunutta laukannostoa juoksuttaessani Riinaa ja tänään oli tarkoitus kokeilla samaa ratsain. Olin varma sen onnistumisesta. Riina oli kehittynyt huimasti siitä kun ostin sen. Naurahdin mielikuvalle Riinasta silloin kun tapasin sen. Mutainen pitkäkarvainen takkuturkki -jonka juuri ja juuri tunnisti hevoseksi- hyppelehtimässä edestakaisin päätyen välillä ojaan minun yrittäessä pidellä sitä parhaani mukaan. Onneksi niistä ajoista on päästy ohi. Kyllähän se pieni Riinapiina kehittää vieläkin monenmoista toimintaa, mutta nykyään sen tempaukset ovat enimmäkseen hauskoja.
"Moi vaan", huikkasin tapani mukaan Latulle mennessäni sisälle talliin. Ennen olin aina aamuvirkku ja ensimmäisenä tallilla mutta nyt olen ruvennut lipsumaan tavoistani ja tulen tallille yleensä vasta yhdeksän aikaan.
"Moi", Latu vastasi lähtiessään Kimin kanssa kentälle. Kimi pysähtyi nuuhkaisemaan kättäni ja minä taputin sitä vähän kaulalle kunnes jatkoin varustehuoneeseen.
Hain Riinan varusteet ja harjat ja kävelin karsinalle. Siellä minua odotti mielenkiintoinen näky. Karsinan ovi oli auki ja Riina puoliksi ulkona. Pudotin tavarat maahan kiiruhtaessani estämään Riinan karkaamisen. Inna reppana säikähti ääntä ja peruutti karsinassaan törmäten seinään. Sain Riinan kuitenkin karsinaan ja huokasin helpotuksesta. Mitä olisikaan tapahtunut jos en olisi huomannut ja tallin ovi oli auki?
Riina oli yön jäljiltä melko puhdas joten pikainen harjaus ja kavioiden otto riitti. Enemmän aikaa menikin sitten harjojen kaivaminseen turpeesta jonne Riina oli ne piilottanut minun ottaessani takakavioita. Ärähdin sille hieman mutta en voinut olla pitkään vihainen vaan ryhdyin hymyillen laittamaan suitsia.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti